The sustainable lifestyles accelerator: opportunities for fostering sustainability transition on municipal level

The paper describes and analyzes the cooperation of the Sustainable Lifestyles Accelerator with Finnish and Spanish municipalities. The Sustainable Lifestyles Accelerator is a three-year program for upscaling sustainable lifestyles in Finland, Spain, Germany, Switzerland, Denmark, Mexico and India. It is based on the four steps of the transition cycle comprising problem analysis, vision development, experimenting and up-scaling. In the Sustainable Lifestyles Accelerator problem analysis means the calculation of the lifestyle carbon and material footprints of the participating households, vision development the co-creation of individual roadmaps towards 1.5-degree lifestyles by 2030 for each participating household, and experimenting a one-month phase where each participating household tries out several measures out of their roadmap. Up-scaling happens by extending the number of participating households per country from 5-10 in 2018 to 500 in 2019 and 10,000 in 2020. In addition, up-scaling means increasing the number of municipalities cooperating with the Sustainable Lifestyles Accelerator.Peer ReviewedPostprint (published version

KotiMIPS – Kotitalouksien luonnonvarojen kulutus ja sen pienentäminen

Paljonko suomalaiset kotitaloudet kuluttavat luonnonvaroja? Mistä luonnonvarojen kulutus koostuu? Miten kotitalouksien luonnonvarojen kulutusta voi pienentää? Tämä raportti vastaa muun muassa näihin kysymyksiin. Tutkimuksessa laskettiin 27 suomalaisen kotitalouden luonnonvarojen kulutusta MIPS-menetelmän avulla (material input per service unit). Tutkitut osa-alueet olivat asuminen, liikenne, elintarvikkeet, matkailu, vapaa ajan harrastukset ja kodin tavarat. Tutkimuskotitalouksien luonnonvarojen kulutuksessa oli yli kymmenkertaisia eroja. Merkittävimmät kulutuksen osa-alueet olivat liikenne, matkailu ja asuminen. Raportti esittelee tulosten lisäksi tutkimuksessa käytetyt laskentamenetelmät sekä aineiston MIPS-lukuineen. Raportti kertoo myös osallistuneille kotitalouksille tehtyjen ryhmähaastattelujen tuloksista. Haastatteluaineiston pohjalta muodostettiin kuva kuluttajan toimintatilasta eli kestävämpiin kulutusvalintoihin vaikuttavista sosiaalisista ja rakenteellisista tekijöistä. Tutkimusta voivat hyödyntää kuluttajien lisäksi kuluttaja- ja ympäristöjärjestöt, julkisen vallan päättäjät, useiden eri alojen tutkijat ja opiskelijat sekä muut materiaalitehokkuudesta kiinnostuneet. Raportin liitteet tarjoavat kattavan koosteen Suomessa lasketuista MIPS-luvuista. Suomen luonnonsuojeluliiton vuosina 2006–2008 toteuttaman FIN-MIPS Kotitalous – kestävän kulutuksen juurruttaminen -tutkimushanke toteutettiin osana ympäristöministeriön Ympäristöklusteri -tutkimusohjelman neljättä ohjelmakautta ”Ekotehokas yhteiskunta”

Household MIPS – Natural resource consumption of Finnish households and its reduction

How much natural resources do Finnish households consume? What does resource consumption consist of? How can the resource consumption be reduced? This report answers these and other questions. In the research project the natural resource consumption of 27 Finnish households was calculated with the MIPS method (material input per service unit). The consumption components studied were housing, mobility, foodstuffs, tourism, leisure time activities and household goods and appliances. Differences of even ten-fold were found in the resource consumption of the households studied. The components that consumed the most were mobility, tourism and housing. Besides the research results, the report presents the calculation methods used and the consumption and MIPS data. The report also includes the results of the focus group interviews with the households that participated in the study. On the basis of the interviews the action space of the consumers, that is the social and structural factors influencing sustainable consumption, is shown. In addition to interested consumers, the research can be utilised by consumer and environmental NGOs, governments and politicians, researchers and students from different disciplines and other people interested in resource efficiency. The appendices of the report present a comprehensive summary of the MIPS figures calculated in Finland. The research project FIN-MIPS Household – Promoting Sustainable Consumption, which the Finnish Association for Nature Conservation carried out during 2006 to 2008, was part of the fourth environmental cluster programme “Eco-efficient society” of the Finnish Ministry of the Environment

Application of the MIPS method for assessing the sustainability of production-consumption systems of food

The article estimates the natural resource consumption due to nutrition from the supply and demand sides. Using the MIPS (Material Input per Service Unit) methodology, we analyzed the use of natural resources along the supply chains of three Italian foodstuffs: wheat, rice and orange-based products. These figures were then applied for evaluating the sustainability of diets in 13 European countries. The results outline which phases in food production are more natural resource demanding than others. We also observed different levels of sustainability in the European diets and the effect of different foodstuffs in the materials, water and air consumption

Resource intensity in global food chains : the hot spot analysis

Purpose - The Hot Spot Analysis developed by the Wuppertal Institute is a screening tool focussing on the demand of reliable sustainability-oriented decision-making processes in complex value chains identifying high priority areas ("hot spots") for effective measures in companies. This paper aims to focus on this tool. Design/methodology/approach - The Hot Spot Analysis is a qualitative method following a cradle-to-cradle approach. With the examples of coffee and cream cheese hot spots of sustainability indicators throughout the entire life cycle are identified and evaluated with data from literature reviews and expert consultations or stakeholder statements. This paper focuses on the indicator resource efficiency as an example of how the methodology works. Findings - The identified hot spots for coffee are the raw material procurement phase in terms of abiotic material, water and energy consumption, the production phase concerning biotic material and the energy consumption in the use phase. For cream cheese relevant hot spots appear in the raw material procurement phase in terms of biotic materials and water as well as biotic materials and energy consumption during the production phase. Research limitations/implications - Life cycle analyses connected to indicators like resource efficiency need to be applied as consequent steps of a Hot Spot Analysis if a deeper level of analysis is eventually aimed at which is more cost and time intensive in the short term. The Hot Spot Analysis can be combined with other sustainability management instruments. Practical implications - Research and management can be directed to hot spots of sustainability potential quickly which pays off in the long term. Originality/value - The paper shows that companies can address sustainability potentials relatively cost moderately

1.5-Degree Lifestyles: Towards A Fair Consumption Space for All

This report uses a science-based approach to link concrete changes in lifestyles to measurable impacts on climate change in order to achieve the 1.5-degree aspirational target of the Paris Agreement on climate change. The report also fills the knowledge gap arising from most prevailing climate scenarios that underplay the potential contributions of lifestyle changes to climate change mitigation and focus on developing new technologies as well as on changes in production.A summary for policy makers and individual sections of the report can be dowloaded here: https://hotorcool.org/1-5-degree-lifestyles-report/A recording of the report launch is available here:  https://www.youtube.com/playlist?list=PLncecPWTUt9l_I0hQzg3BpGkkTz-h2uh

Material Footprint of a Sustainable Nutrition System in 2050 – Need for Dynamic Innovations in Production, Consumption and Politics

The field of nutrition is facing numerous social, ecological and economic challenges in the coming decades. The food industry belongs to the most significant economic sectors worldwide and the increasing population of 9 billion in 2050 will cause a growing demand on food. So far, changing lifestyles, especially the global rising consumption of meat and dairy products are increasing environmental damage. Moreover our health and wellbeing are the direct result of healthy or unhealthy nourishment and influence follow-up indicators like individual and public health, the expense of the health sector and work productivity.The material footprint is a tool to measure and optimize the resource consumption of both products and their ingredients and the production processes along the whole value chain. It covers the whole life cycle of the products, from the extraction of raw materials to the processing industry, distribution, consumption, recycling, and disposal. In order to decrease resource consumption to a level in line with the planetary boundaries, the material footprint of household consumption should achieve a level of six to eight tonnes per capita in a year by 2050. This means a reduction in natural resource consumption by a factor of 5 to 10 in Western European countries. In order to ensure a decent lifestyle for all people in 2050, also the material footprint of nutrition has to be reduced significantly by 2050.The paper shows the relevance and role of nutrition in the overall material footprint of households on the basis of existing studies on the overall resource consumption caused by household consumption. Quantified meal and diet examples are given. It also discusses the causes of food waste and raises the question how a reduction of food waste is possible and can help decreasing the resource consumption in the food sector

TavaraMIPS : Kodin tavaroiden luonnonvarojen kulutuksen arviointi

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan MIPS-menetelmän (Material Input Per Service Unit) avulla suomalaisten kotitalouksien omistamiin tavaroihin liittyvää luonnonvarojen kulutusta. Tutkimusmenetelmänä käytetty MIPS on Wuppertal-instituutissa Saksassa 1990-luvun alussa ekotehokkuuden mittaamiseen kehitetty menetelmä. MIPS-menetelmä kuvaa tietyn tuotteen tai palvelun vaatimia elinkaariaikaisia materiaalipanoksia (MI) suhteessa saatuun hyötyyn, eli palvelusuoritteeseen (S). Tässä tutkielmassa palvelusuoritteena on käytetty eri tavararyhmien materiaalivirtojen suuruusluokan vertailun mahdollistamiseksi kaikissa tavararyhmissä yhtä käyttövuotta. Tutkimuksen tavoitteena oli saada kattava käsitys kotitalouksien omistamien tavaroiden luonnonvarojen kulutuksen suuruusluokasta. Työssä tarkastellut tavararyhmät olivat sähkö- ja elektroniikkalaitteet, vaatteet, jalkineet ja kodin tekstiilit, huonekalut sekä korut. Luonnonvarojen kulutus laskettiin pääsääntöisesti neljässä luonnonvaraluokassa: abioottiset eli uusiutumattomat luonnonvarat, bioottiset eli uusiutuvat luonnonvarat, vesi ja ilma. Tutkielmassa on pyritty löytämään kotitalouksille keinoja tavaroiden ekotehokkuuden parantamiseksi. Tunnistamalla luonnonvarojen kulutuksen kannalta merkitykselliset tavararyhmät voidaan antaa kotitalouksille valmiuksia kiinnittää huomiota niihin tavararyhmiin, joissa materiaalitehokkuuden lisäämisen mahdollisuudet ovat suurimmat. Tämä työ on ensimmäinen kotitalouksien tavaroiden materiaalivirtoja MIPS-menetelmällä tarkasteleva tutkimus ja sitä voidaan hyödyntää tavaroiden yksityiskohtaisempien materiaalivirtalaskelmien lähtökohtana

HarrastusMIPS : Vapaa-ajan vieton luonnonvarojen kulutus

Tutkimuksessa on tarkasteltu vapaa-ajan vieton luonnonvarojen kulutusta MIPS-menetelmällä (Material input per service unit). Vapaa-ajalla on kasvava merkitys kotitalouksien aiheuttamissa materiaalivirroissa ja näin ollen vaikutuksessa ympäristöön. Suomalaisella on vuorokaudessa keskimäärin 6,5 tuntia vapaa-aikaa. Suosituimpia vapaa-ajan viettotapoja ovat television katselu ja musiikin tai radion kuuntelu. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu veneilyn, soittoharrastuksen sekä teatterissakäynnin materiaalitehokkuutta. Veneilyä harrastaa 47 prosenttia suomalaisista. Tutkimuksessa tarkastellaan veneilyä lasikuitusoutuveneellä, lasikuitu- ja alumiinipulpettiveneellä sekä pienellä purjeveneellä. Soittoa harrastaa ainakin 14 prosenttia suomalaisväestöstä ja harrastusta voidaan verrata urheiluharrastukseen, esimerkiksi jumppatunnilla käymiseen. Teatterissa käy 36 prosenttia suomalaisista vuoden aikana, ja tässä tutkimuksessa teatteri edustaa kulttuuriharrastusta. Kaikki työn laskelmat on tehty tapaustutkimuksen perusteella eikä tuloksia voi yleisesti laajentaa koskemaan harrasteita. Tulokset kertovat kuitenkin luonnonvarojen kulutuksen suuruusluokasta. Veneilylaskelmissa mukaan on rajattu itse vene sekä veneen kuljetus myyntiin, perämoottori, moottorin polttoaineen kulutus, satama ja matkustus satamaan. Soittoharrastuksen osalta mukana ovat itse soitin eli kitara tai piano, soittopaikka, joka on erillinen musiikkiopisto ja sen ylläpito sekä matkustus musiikkiopistolle. Teatterin osalta on tarkasteltu sekä teatterin toimintaa että teatteriyleisön toimintaa. Teatterin toiminnasta mukana ovat itse teatterirakennus ja sen ylläpito, puvustus ja lavastus sekä lavasteiden kuljetus. Yleisön osalta on laskettu matkustaminen teatteriin. Missään laskelmissa ei ole mukana huoltoja tai korjauksia tai valmistusraaka-aineiden kuljetuksia. Veneilyn abioottisten luonnonvarojen ja veden kulutuksessa merkittävä rooli on satamalla ja matkustuksella satamaan. Perämoottorin kulutuksella on suurin merkitys ilman kategoriassa. Yksi veneilytunti soutuveneellä ilman perämoottoria, satamaa ja matkustusta satamaan kuluttaa 0,7 kg abioottisia luonnonvaroja, kun lasikuitupulpettiveneen luku perämoottorin, sataman ja matkustuksen satamaan kanssa on 113 kg/h. Yhdellä soittotunnilla käyminen linja-autolla kuluttaa abioottisia luonnonvaroja 9 kg/h, henkilöautolla matkustettaessa 35 kg/h. Teatterissakäynti tuntia kohden kuluttaa abioottisia luonnonvaroja 17 kg/h, kun matka taitetaan linja-autolla. Henkilöautolla matkustaessa abioottisten luonnonvarojen kulutus on 25 kg/h. Matkustuksella on suuri merkitys kaikkien tutkimuksessa tarkasteltujen aktiviteettien kannalta. Ekotehokkaampaa on kulkea harrastuspaikkoihin julkisilla liikennevälineillä kuin henkilöautolla, ja lähiharrastuspaikat ovat paras vaihtoehto. Liikenteen lisäksi harrastusten luonnonvarojen kulutusta voi pienentää parantamalla harrastuksiin tarvittavien rakennusten käyttöastetta ja pienentämällä energiankulutusta. Myös esimerkiksi veneiden käyttöiän pidentäminen parantaa materiaalitehokkuutta